Maaliskuussa 2019 Buckinghamin palatsiin toimitettiin melko erikoinen lähetys. Hovin henkilökunnan hämmästykseksi porteille saapui yli tuhat saksalaisen pehmopaperiyhtiön lähettämää, ”Hänen Majesteetilleen” osoitettua luksusvessapaperirullaa.
Valitettavasti kuningatar ei koskaan nähnyt yllätyslahjaansa, sillä sitä pidettiin mahdollisena turvallisuusuhkana. Lopulta vessapaperirullat lahjoitettiin paikalliselle koululle. Siitä huolimatta tempaus kiinnitti huomion siihen, mihin sen oli tarkoituskin – mahdolliseen vessapaperipulaan sopimuksettoman Brexitin toteutuessa.
Riittävyys vain 24 tunniksi
Iso-Britannia on Euroopan suurin vessapaperin maahantuoja, ja sen uskotaan pystyvän toimittamaan kuluttajille riittävän määrän vessapaperia vain vuorokauden ajan, mikäli maahantuonti lakkaa. Britanniassa sellu ja siitä valmistettavat pehmopaperi jumborullat –kolme metriä korkeat ja kaksi metriä leveät vessapaperirullaa muistuttavat jättirullat, joista kuluttajarullat valmistetaan – ovat lähes yksinomaan maahantuotuja.
”Jotakuinkin vuodesta 2012 lähtien Britannia on valmistanut vain 25 prosenttia käyttämästään paperista”, kertoo brittiläisen Nova Tissue -pehmopaperiyhtiön toimitusjohtaja Khurram Iqbal.
Jos Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta, ylimääräiset tullitarkastukset satamissa johtavat sellun ja jumborullien maahantuonnin viivästymiseen.
”Lopputuotteen vienti ei ole kustannustehokasta, koska pehmopaperit ovat kevyitä ja matala-arvoisia tuotteita. Tämän vuoksi kauppojen hyllyillä ei juuri näe kiinalaisia paperituotteita, ja vessa- ja talouspaperi valmistetaan yleensä paikallisesti”, Iqbal selittää.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 1 467 paperia valmistavaa tai jatkojalostavaa yhtiötä, jotka työllistävät yhteensä noin 66 000 ihmistä. Iqbalin mukaan maahantuonnin viivästykset vaikuttavat eniten juuri näihin ihmisiin.
”Kun raaka-ainevajaus iskee Britanniassa, ulkomaiset valmistajat ovat jo lähettäneet tuotteensa, joten vaikutukset nähdään nimenomaan täällä. En sanoisi, että se johtaa varmuudella irtisanomisiin, mutta suhdanteet kääntyvät jyrkkään laskuun, kunnes varasuunnitelmat saadaan käytäntöön”, Iqbal toteaa.
Onko valmistajilla varasuunnitelmaa?
Ilmeisin ratkaisu olisi kerätä tuotteita varastoon. Iqbalin mukaan ratkaisu ei kuitenkaan ole kustannustehokas, koska paperi on matala-arvoinen, tilaa vievä tuote.
”Periaatteessa paperia voisi kerätä varastojen täydeltä, mutta se maksaisi maltaita. Suurimmat yhtiöt varmasti keräävätkin tuotteita varastoon, mutta niilläkin on rajansa, koska yhdenkään yhtiön kapasiteetti ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Nova Tissuen kaltaisissa keskikokoisissa yhtiöissä koko kapasiteetti on jo valmiiksi käytössä, joten mahdollisuudet varastointiin ovat hyvin rajalliset”, Iqbal valottaa.
Tällä hetkellä suurin osa paperista toimitetaan Calaisin sataman kautta. Yksi ratkaisu voisi olla toimitusten ohjaaminen esimerkiksi Hullin ja Liverpoolin satamiin. Tullitarkastukset joudutaan kuitenkin tekemään kaikissa satamissa, joten tämäkään ratkaisu ei olisi täydellinen.
Epävarmuus jatkuu
Maahantuonnin viivästykset eivät ole ainoa ongelma, sillä kuluttajien mahdollinen elintarvikkeiden rohmuaminen voi pahentaa pulaa entisestään. Mahdollinen ruoka- ja perustarvikepula on saanut merkittävää mediahuomiota, ja uutisiin on haastateltu kansalaisia, jotka keräävät elintarvikkeita varastoon. Myös Facebookissa on lukuisia kovaan Brexitiin varautumiseen keskittyviä ryhmiä, joissa suositellaan varastoimaan esimerkiksi juuri vessapaperia. Tällä hetkellä on kuitenkin vain vähän tietoa siitä, milloin tilanne kiristyy niin paljon, että tuotteet loppuvat kaupoista, tai tuleeko näin ylipäätään tapahtumaan.
”Myynti on ollut nousujohteista, ja paperille on jatkuvasti menekkiä”, Iqbal kertoo. ”Vaikka yhtiömme myynti kasvaisi vaikkapa 20 prosenttia Brexitin määräajan lähestyessä, en voisi varmuudella sanoa, onko kyse tuotteiden rohmuamisesta vai siitä, että jonkin toisen yhtiön myynti on vähentynyt saman verran.”
Yleisesti ottaen yritysten haasteena on selvitä Brexitiä ympäröivästä epävarmuudesta.
”On vaikeaa kehittää selkeää strategiaa epätietoisuuden vallitessa. Emme tiedä, nousevatko tullimaksut tai minkä verran ne voivat nousta, miten tullimenettelyt muuttuvat tai miten muutokset vaikuttavat kustannuksiin. Ihmiset alkavat olla lopen kyllästyneitä.”
Teksti: Jessica Batemen
Kuva: Stux, Pixabay
