Vaikka muovit ovat moderni keksintö, Science Advances -lehdessä julkaistu tuore tutkimus osoittaa, että muovit ovat jo iskostuneet planeettamme rakenteeseen. Tutkimuksessa analysoitiin muovituotannon kasvun jälkiä Kalifornian rannikolta otetuissa maanäytteissä, joiden vanhimmat kerrokset olivat muodostuneet 1830-luvulla. Esimerkiksi vuosien 1945 ja 2009 välillä sedimentissä esiintyvän muovin määrä kaksinkertaistui 15 vuoden välein, minkä perusteella voimme sanoa pronssi- ja rautakausien jatkumon edenneen muovikaudelle.
Miten tähän on tultu?
”Hyvin nopeasti”, toteaa tohtori Jennifer Brandon, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.
”Muovin massatuotanto alkoi toisen maailmansodan jälkeen, ja vuoteen 1972 tultaessa muovia löydettiin jo keskeltä Tyyntä valtamerta.”
Tästä ei ole kulunut edes 50 vuotta, ja silti muovi on jo levinnyt etelänavalta pohjoisnavalle ja maailman korkeimmasta pisteestä syvimpään. Muovipullot ovat nousseet Mount Everestin huipulle, ja muovipussit ovat uponneet Mariaanien haudan pohjalle.
1950-luvulta lähtien ihmiskunta on tuottanut 8,3 miljardia tonnia muovia, josta arvioiden mukaan 90,5 prosenttia ei ole kierrätetty. Tänä päivänä vuotuinen muovintuotanto on jopa 300 miljoonaa tonnia, josta 12,7 miljoonaa tonnia päätyy meriin.
Brandon uskoo sekä kysynnän että tarjonnan olevan vastuussa muovin määrän räjähdysmäisestä kasvusta.
”Alussa suurin osa yhtiöistä tuskin ajatteli asiaa. Löydettiin uusi, hieno, vakaa ja kestävä materiaali, jolla ei ollut magneettisia ominaisuuksia. Muovin ongelmia on alettu ymmärtää vasta kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.”
Kuluttajat ovat tulleet tietoisiksi muovin ympäristövaikutuksista vasta hiljattain. Näihin vaikutuksiin kuuluu maanpäällisten, makean veden ja merien ekosysteemien saastuminen sekä vaarat ihmisten terveydelle muovin päätyessä ravintoketjuun.
Kehityssuunnan kääntäminen
Meriensuojelun asiantuntija tohtori Peter Kershaw’n mukaan muovin haittavaikutusten estäminen ja mahdollinen peruuttaminen alkaa muovin vähentämisellä, uusiokäytöllä ja kierrättämisellä. Kershaw kannattaa elintarvikkeiden ja kestohyödykkeiden kertakäyttöisten muovipakkausten korvaamista uudelleenkäytettävällä muovilla sekä maatuvilla, paperipohjaisilla vaihtoehdoilla. Samalla hän toteaa, että suurin vaikutus saadaan aikaan kehittämällä jätehuolto- ja keruujärjestelmiä, sillä ne ovat joissain maissa vielä aivan alkutekijöissään.
Myös Brandon uskoo jätehuollon olevan merkittävä osa ratkaisua. Hänen mukaansa muutoksia on lisäksi tehtävä myös yksilön, yritysten, kaupunkien ja hallitusten tasolla. Kuluttajien täytyy vaatia kestävää kehitystä tukevia tuotteita, yritysten on kehitettävä uusia innovaatioita ja hallitusten säädettävä uusia lakeja.
Muovin käytön vähentäminen
Yli 60 maata on asettanut kieltoja ja veroja, joilla pyritään hillitsemään kertakäyttömuovin tuotantoa. Silti tietyntyyppisten muovien määrän rajoittaminen on vain väliaikainen ratkaisu.
”Suuria muutoksia ei saada aikaan muovipillejä ja -pusseja kieltämällä”, Brandon toteaa.
Pysyvät vaikutukset syntyvät, kun muovituotanto vähenee kuluttajien ja yritysten alkaessa suosia muovin kestäviä vaihtoehtoja.
Pienessä mittakaavassa tämä toteutuu, kun kuluttajat valitsevat mehiläisvahakääreen muovikelmun sijaan tai suosivat ennen vuotta 1945 käytettyjä pakkausmateriaaleja, kuten paperia. Teollisella tasolla yritysten täytyy kehittää ja tuottaa korvaavia materiaaleja, joilla on muovin hyödylliset ominaisuudet (monipuolisuus, kestävyys ja kustannustehokkuus) ilman sen haitallisia puolia. Tähän on ratkaisu: biomuovit.
Biomuoveja voidaan valmistaa perinteisistä raaka-aineista, kuten selluloosasta ja puuvillasta, sekä eksoottisemmista materiaaleista, kuten ananaksen lehdistä ja sokeriruo’osta. Erilaisten biomuovilaatujen valikoima ja niitä hyödyntävien sovellusten määrä kasvaa jatkuvalla vauhdilla. Viime vuosina on kehitetty esimerkiksi merileväpohjainen pakkausmateriaali, perunatärkkelyksestä valmistettu kelmu ja sienipohjainen vaahtomuovi. Brandon on kuitenkin toiveikkain leväpohjaisen muovin suhteen.
”Raaka-aineen kasvattamiseen ei tarvita maata tai vesialuetta, ja materiaali hajoaa biologisesti niin valtamerissä kuin komposteissa”, hän kertoo.
UPM Biopolttoaineiden, kemikaalialan suuryritys Dow’n ja paperipohjaisia pakkauksia valmistavan Elopakin yhteistyö on viimeaikainen korkean profiilin esimerkki tällaisesta tulevaisuussuuntautuneesta ajattelusta. Yhteishankkeessa kehitettiin sataprosenttisesti uusiutuva kartonkinen juomapakkaus, jonka voi kierrättää ja jonka raaka-aineet on hankittu vastuullisesti. Tällaiset yhteishankkeet osoittavat, että biomuovien tuotanto ei ole ainoastaan mahdollista, vaan että tarvittava teknologia on myös saatavilla.
Norjalainen pakkausyhtiö Elopak on UPM BioVerno -naftan avulla tuonut markkinoille täysin puupohjaisen nestekartonkipakkauksen. UPM:n kehittämä nafta on myös auttanut Elopakia saavuttamaan kestävyystavoitteensa.
Mikä parasta, joidenkin biomuovien ominaisuudet ovat jopa paremmat kuin vastaavien fossiilipohjaisten muovien. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Georgia Institute of Technology -yliopiston tutkijoiden kehittämä joustava, ravunkuori- ja puupohjainen pakkausmateriaali voisi estää ruoan pilaantumisen muovia tehokkaammin, sillä se päästää lävitseen 67 prosenttia vähemmän happea.
Muovin vaihtoehtojen mahdollisuudet
Tohtori Kershaw’n kirjoittamassa YK:n ympäristöraportissa todetaan, että ”ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa poistaa kaikkea muovia yhteiskunnan käytöstä, mutta vaihtoehtoiset materiaalit voivat vähentää merkittävästi riippuvuuttamme muovista.”
Kestävä ratkaisu voisi olla esimerkiksi pakkausteollisuuden koordinoitu siirtyminen käyttämään muovin vaihtoehtoja. Pakkausteollisuus on kaikkein suurin muovin kuluttaja: esimerkiksi vuonna 2016 pakkausteollisuus kulutti 146 miljoonaa tonnia muovia eli sen osuus kaikesta muovin kulutuksesta oli 42 prosenttia.
Muovin vaihtoehtojen tarjoamia mahdollisuuksia ei kuitenkaan voida hyödyntää ilman halukkuutta muutokseen. Tutkimustuloksista huolimatta muovin tuotannon määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 619 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Brandon on kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen.
”Seitsemän vuotta sitten kukaan ei puhunut muovin vaihtoehdoista. On hienoa huomata, kuinka paljon tietoisuus on levinnyt”, hän summaa.
Teksti: Beetle Holloway
