Sellun valmistus alkoi Kaukaalla jo vuonna 1897. 1920-luvulla sulfiittisellumassan käyttö tekosilkin eli viskoosikuidun valmistuksessa yleistyi. Kaukas alkoi toimittaa keinosilkin raaka-ainetta ensin Italiaan, sitten Ranskaan ja Englantiin.
Sulfiittiselluloosan tuotantoa keskitettiin tekosilkkimassan tuotantoon vuonna 1937. Sellumassa vietiin mm. Englantiin, Italiaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Suomeen massasta jäi vain pari prosenttia. Sulfiittisellutehtaan laajennuksen jälkeen silkkisilkkisellun tuotantokapasiteetti nousi ensin 24 000 tonniin ja toisessa vaiheessa 33 000 tonniin.
Ennen toista maailmansotaa sulfiittisellua tuotettiin jo 188 000 tonnia, ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin silkkisellumassa oli Kaukaan tärkein tuote. Sulfiittisellun valmistus Kaukaalla loppui vuonna 1971. Sellun valmistus Kaukaalla jatkui kuitenkin keskeytyksettä, sillä uusi sulfaattisellutehdas oli käynnistynyt jo vuonna 1964.
Kaukaalla on valmistettu myös keinosilkkiä. Vuonna 1930 käynnistynyt keinosikin koetehdas tuotti alussa keinosilkkiä eli sillaa noin kuusi kiloa vuorokaudessa. Toisen maailmansodan aikana tekstiilien raaka-aineista oli pulaa ja Kaukaan tuotanto nousi noin sataan kiloon vuorokaudessa. Tehdas tuotti 1950-luvun alussa vuodessa jo noin 35 000 kiloa sellusta valmistettua silkkiä. Koetehdas lopetti toimintansa vuonna 1961, mutta UPM:n suurin tutkimuskeskus Kaukaalla tutkii edelleen sellukuitujen hyödyntämistä tekstiilien valmistuksessa.
Sibeliukselle takki Kaukaan silkistä
Kaukaan johtaja vuorineuvos Jakob von Julin vanhempi ja säveltäjä Jean Sibelius olivat ystäviä.
Kun silkkitehtaan ensimmäiset langat valmistuivat, ja niistä kudottiin ensimmäinen silkkikangas, vuorineuvos lahjoitti kankaan Sibeliukselle. Sibelius ei oikein tiennyt, mitä kankaalla tekisi.
”Hyvänen aika, tee nyt siitä itsellesi vaikka aamutakki”, vuorineuvos neuvoi. Sibelius vei kankaan Helsingin kalleimmalle räätälille, joka valmisti aamutakin vanutäytteineen ja nyöreineen. Sibelius lähetti räätälin laskun von Julinille.
