Vesi on keskeinen elementti UPM:n toiminnassa. Yrityksenä, joka käyttää paljon vettä tuotantoprosesseissaan – pääasiassa sellun ja paperin tuotannossa – UPM:llä on suuri vastuu hyödyntää arvokasta luonnonvaraa parhaalla mahdollisella tavalla ja soveltaa kiertotalouden periaatteita veden käyttöön. Yhtiön kunnianhimoisten 2030-vastuullisuustavoitteiden mukaisesti tavoitteena on käyttää vettä joka tilanteessa vastuullisesti ja jatkuvasti parantaa suorituskykyä.
Veden osalta UPM:n tavoitteena on vähentää jätevesikuormitusta kemiallisella hapenkulutuksella eli COD-kuormalla mitattuna 40 prosentilla ja jäteveden määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi yhtiö on asettanut tavoitteeksi käyttää ainoastaan kierrätysravinteita omissa jätevedenpuhdistamoissaan vuoteen 2030 mennessä. Viimeisen 20 vuoden aikana UPM on jo onnistunut vähentämään COD-kuormitustaan yli puolella tuotantotonnia kohden.
Tasapainotilan hakemista
UPM käyttää EU:n määrittämiä parhaita saatavilla olevia tekniikoita (BAT) innovatiivisissa suljetun kierron vesijärjestelmissä. Näiden järjestelmien ansiosta vettä voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen sellun ja paperin tuotantoprosesseissa sekä ottaa talteen jäteveteen jääneitä kuituja. Vesi voi kiertää useita kertoja tuotantoprosessissa ja jäähdytysjärjestelmissä siten, että vain pieni osa vedestä poistuu lopulta prosessista jätevetenä, joka korvataan makealla vedellä.
UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgrenin mukaan on tärkeää huomata, että veden kierrätyksen ja uudelleenkäytön maksimoiminen tuotantoprosesseissa tarkoittaa makean veden kulutuksen vähenemistä, ja että näiden tekniikoiden hyödyntäminen vähentää myös lopullisia jätevesimääriä.
”Koska yleinen resurssitehokkuus on kuitenkin perimmäinen tavoitteemme ja strategiamme ydin, tässä on myös kysymys optimaalisen tasapainon löytämisestä veden, energian, kemikaalien ja lopputuotteiden välillä. Esimerkiksi järjestelmässä kiertävän veden määrän minimoiminen tarkoittaa, että joudumme käyttämään vähemmän energiaa veden pumppaamiseen ja puhdistamiseen. Mutta toisaalta pienemmän vesimäärän kierrättäminen suljetussa kierrossa johtaa haitallisten aineiden nopeampaan rikastumiseen prosessissa. Tämä puolestaan edellyttää, että lisäämme veteen enemmän kemikaaleja, mikä lisää jätevesilaitoksen energiankulutusta. Kaiken tämän on oltava tasapainossa lopputuotteiden laatuvaatimusten kanssa”, Lundgren kertoo.
Älykästä vesienhallintaa selluntuotannossa
Sellutehtaat ovat UPM:n eniten vettä käyttäviä tuotantolaitoksia, joten ne sijaitsevat alueilla, joissa vettä on riittävästi saatavilla. Keskimäärin noin 80 prosenttia järvistä ja joista selluntuotantoon otetusta vedestä palautetaan vesistöön sen jälkeen, kun se on puhdistettu mekaanisissa ja biologisissa jätevedenpuhdistamoissa. Jätevesien päästötasoja valvotaan ja arvioidaan säännöllisesti sekä sisäisissä että viranomaistarkastuksissa.
Vettä käytetään sellunvalmistusprosessin aikana useissa vaiheissa, ensin kun puuhaketta keitetään ligniinin poistamiseksi ja puun erottamiseksi sellukuiduiksi. Keittämisen aikana noin puolet puusta liukenee mustalipeäksi kutsuttuun liuokseen, joka otetaan talteen ja poltetaan tehtaan soodakattilassa prosessin tarvitseman energian tuottamiseen. Suurin osa prosessin vedestä käytetään kuitenkin useissa pesu- ja valkaisuvaiheissa. UPM:n ympäristöjohtaja Eerik Ojalan mukaan kuidun ominaisuudet ja sellun tekniset laatumääritelmät määrittävät sen, kuinka monta vaihetta vaaditaan.
”Tuotantoprosessiin tarvittava tarkka vesimäärä riippuu raaka-ainepohjasta ja siitä, keitetäänkö havu- vai lehtipuusellua, ja mikä on vaadittu valkaisutaso. Jälleen kerran kyse on kaikkien prosessissa käytettyjen resurssien optimoinnista”, Ojala toteaa.
Hän lisää, että vaikka sellunkeittoprosessissa käytetyt tekniikat ja menetelmät ovat käytännössä testattuja eivätkä ne ole muuttuneet paljonkaan vuosien varrella, hän odottaa kustannustehokkaan jätevedenkäsittelyteknologian kehittyvän edelleen.
”Jätevesien biologinen käsittely on tietyssä mielessä saavuttanut rajansa, sillä vedessä pitää olla tietty määrä orgaanista ainesta ja ravinteita, jotta biologinen prosessi toimii. Uusien erotustekniikoiden avulla voimme kuitenkin todennäköisesti ottaa talteen entistä enemmän orgaanista ainesta ja hyödyntää sitä sivuvirtana prosesseissamme tai muussa käytössä. Myös uudentyyppisissä teollisissa symbiooseissa löydetään toivottavasti tapoja hyödyntää tehokkaasti esimerkiksi jätevedestä erotettuja jäämiä”, Ojala visioi.
Eukalyptuspuut käyttävät vettä tehokkaasti
Sen lisäksi, että vedellä on keskeinen rooli selluntuotannossa, se on myös avaintekijä kestävässä metsätaloudessa. UPM käyttää laajasti erilaisia keinoja metsänhoidon vesivaroihin kohdistuvien vaikutusten hallitsemiseksi, ja sen Uruguayssa sijaitsevat puuviljelmät perustetaan alueille, joilla on riittävästi vettä saatavilla. Viljelmiä ei perusteta alueille, jotka kärsivät veden puutteesta, ja niiden mahdollisia vaikutuksia vesistöihin seurataan jatkuvasti useissa vedenmittauspisteissä.
UPM Uruguayn teknisestä kehittämisestä ja suunnittelusta vastaava johtaja Ricardo Methol kertoo, että eukalyptusviljelmien vedenkäyttöä on tutkittu ja seurattu Uruguayssa vuosikymmeniä. UPM on tehnyt pitkäaikaisia vedenseurantatutkimuksia vuodesta 2007 lähtien yhteistyössä Uruguayn kansallisen yliopiston kanssa. Tutkimukset osoittavat, että viljelmät eivät vaikuta pohjavesivaroihin tai veden laatuun.
”Uruguayn maaperä on suhteellisen matalaa ja sen kyky sitoa vettä on rajallinen. Koska eukalyptuksen juurtumissyvyys ei yleensä ylitä ensimmäistä metriä, puut ovat vedenkäytön suhteen täysin riippuvaista sateesta. Eukalyptus on sitkeä puu – se sopeuttaa vesitarpeensa saatavilla olevan veden määrään rajoittamalla kasvuaan tai lopettamalla sen, ja jopa pudottamalla lehtiä kuivuuskauden aikana”, Methol sanoo.
Uruguay on kostea subtrooppinen maa, jonka vuotuiset sademäärät ovat noin 1200–1500 mm, ja ne jakautuvat tasaisesti vuoden aikana, joten se sopii hyvin puuviljelmien ylläpitoon. Suotuisten luonnonolojen tärkeyden lisäksi Methol korostaa, että kestävä metsänhoito on ratkaisevassa roolissa mahdollisten vesi-, biodiversiteetti- ja maaperävaikutusten minimoimiseksi.
”Suojavyöhykkeet ja luonnolliset valuma-alueet, joilla on luonnonmukaista kasvillisuutta sekä puiden istuttaminen eri ikäluokkien muodostamaksi mosaiikiksi auttavat minimoimaan veden virtauksen vaihteluita alueilla, joilla on puuviljelmiä. On myös tärkeää huomata, että viljelmillä on positiivisia vaikutuksia, kuten valumavesien ja tulvien aiheuttaman maaperän eroosion vähentäminen sekä äärimmäisten tapahtumien, kuten suurten myrskyjen jälkeisten äkkitulvien vaikutusten lieventäminen”, Methol sanoo.
Teksti: Timo Nykänen
