Vastuullisuuskysymykset ovat viime vuosina ottaneet räjähdysmäisen harppauksen hallitusten ja yritysten asialistojen kärkeen. Muutoksen tahti on välillä huimaava, ja alalla kaksi vuosikymmentä työskennelleenä ällistyn nähdessäni pelkästään kahden tai kolmen viime vuoden aikana tapahtuneen muutoksen.
Hallitusten ja suuren yleisön odotukset kohtaamiemme vastuullisuusongelmien – ilmastokriisistä aina muovisaasteisiin, nykyaikaiseen orjuuteen ja veden niukkuuteen – käsittelemisestä kasvavat, ja tekoja odotetaan kiireellisesti, kohdennetusti ja aiempaa konkreettisemmin.
Tämän kehityksen myötä kysymysten käsittelyyn tarvitaan lukuisia asiantuntijoita ja ammatteja, minkä vuoksi on syntynyt uutta terminologiaa, sekavaa ammattikieltä sekä erilaisia menettelytapoja, lakeja ja vaatimuksia.
”Nettonollapäästöt”, ”ilmastoneutraali”, ”ilmastopositiivinen”, ”negatiiviset päästöt”, ”hiilipositiivinen”, ”kierrätettävyys”, ”SDG:t”... ja lista vain jatkuu. Tämä ei ole uusi ilmiö – ammattikieltä ja lyhenteitä esiintyy kaikilla teollisuudenaloilla ja jopa yksittäisissä yrityksissä. Se tulee kielen ja viestinnän luonteesta. Tämä aihe eroaa kuitenkin muista siinä mielessä, että yritykset ja hallitukset käyttävät näitä termejä asettaakseen toimintaedellytykset ja säännöt sille, miten mittaamme menestystä ja miten saavutuksista viestitään.
Tämän pääasiassa hiilidioksidipäästöihin liittyvän kapulakielen vaarana on, että parhaimmillaan saatamme puhua toistemme ohi, ja pahimmillaan näitä jatkuvasti muuttuvia termejä voidaan käyttää häivyttämään yksityiskohtia yrityksen todellisista tavoitteista tai väitteistä.
Epäselviä määritelmiä – yksityiskohdilla on merkitystä
Kun tekee verkossa haun termeillä "net zero" tai "climate neutral", löytää heti useita määritelmiä, jotka ovat joko epäjohdonmukaisia, huonosti määriteltyjä tai niiden välillä ei ole eroja. Jos eroja on, ne tuntuvat lähteestä riippuen liittyvän siihen, minkä verran hiilidioksidipäästöjä tai muita kasvihuonekaasuja voidaan kompensoida (istuttamalla hiilidioksidia sitovia puita tai jollain muulla tavalla) ja missä kohdassa toimitusketjua tämä tapahtuu.
Iso-Britannian hallituksen vuoden 2021 Net Zero Strategy mainitsee termin "net zero" 1 061 kertaa, mutta termiä ei silti määritellä selvästi[1]. Vuonna 2018 julkaistussa erikoisraportissaan ”Global Warming of 1.5°C” [2] kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) ei juurikaan erittele "ilmastoneutraalia", "hiilineutraalia" tai "nettonollapäästöjä", varsinkaan sen suhteen, missä mahdollisia päästöjä voidaan kompensoida. EU:n vuonna 2021 käynnistämässä vihreän kehityksen ohjelmassa (Green Deal) ei edes mainita nettonollapäästöjä, sen sijaan siinä viitataan ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen.
Science Based Targets -aloite näyttää päässeen lähimmäs tarkkaa määritelmää "Net Zero Standardillaan". Silti on vivahde-eroja, jotka voivat hankaloittaa asioita (esimerkiksi nelivaiheisen prosessin eri osien väliset erot, kuten se, mitkä päästöt sopivat "arvoketjun ulkopuolella tapahtuvaan lieventämiseen" ja mitkä "neutralointiin"[3]). Aika näyttää, tuleeko tästä lähestymistavasta teollisuuden tosiasiallinen standardi sen määrittämiseksi, missä ja milloin päästöjen kompensoiminen on hyväksyttävää, jotta voidaan esittää väitteitä "hiilineutraaliudesta", "ilmastoneutraaliudesta" tai "nettonollapäästöistä".
Onko sillä merkitystä? Kyllä ja ei. Siinä mielessä kyllä, että nettonollapäästöistä terminä on jo tullut hallitseva osa vastuullisuuden diskurssia, ja näin ollen tämän ja muiden käsitteiden määrittely vaikuttaa siihen, miten suunnittelemme tulevaisuutta ja miten voimme "verrata omenoita omenoihin" – yritysten ja toimielinten välillä. Monet yritykset ovat jo tehneet rohkeita väitteitä siitä, että ne ovat saavuttamassa nettonollapäästöt ja tarjonneet "ilmastoneutraaleja" tuotteita, mutta eivät välttämättä ole määritelleet tarkkaan, mitä se todellisuudessa tarkoittaa tai miten niiden valitsema menetelmä tukee väitteitä hyväksyttävällä tavalla. Tämä voi heikentää muiden yritysten käyttämien vakiintuneiden menetelmien arvoa, sillä ne saattavat ehkä odottaa selkeämpien standardien asettamista ennen rohkeampien väitteiden esittämistä.
Entä miksi ei? Niin kauan kuin kerromme selkeästi, mitä aiomme tehdä ja mitä käyttämämme termit todellisuudessa tarkoittavat, mikään määrä ammattikieltä tai sekavia uusia termejä ei pysty peittämään totuutta siitä, mitä organisaatiot saavuttavat pitkällä aikavälillä. Jos pystyy osoittamaan, missä on tehnyt päästövähennyksiä ja miten tuote tai palvelu on vähähiilinen tai hiiletön, termit itsessään muuttuvat vähemmän merkityksellisiksi.
Viesti selkeästi ja johdonmukaisesti
Neuvoni tämän uuden terminologian pyörteissä on haastaa toisiamme siinä, miten ilmaisemme sen, mitä haluamme sanoa. Neuvon myös viestimään selkeästi pyrkimyksistämme ja olemaan valmiita kyseenalaistamaan ne, jotka esittävät pohjattomia väitteitä. Meidän tulisi myös suhtautua terveellä skeptisyydellä uusimpiin muotisanoihin, jotka kuvaavat tai määrittävät uudelleen sitä, mitä jo tiedämme. Ilman tällaista huomiota "nettonollapäästöt", "ilmastoneutraali" ja kaikki niiden muunnelmat ovat vaarassa tulla nähdyksi 2020-luvun "viherpesuna" – yritysretoriikkana, jossa luvataan kaikenlaista, mutta lupauksia lunastetaan vain harvoin.
UPM Pulp suhtautuu näiden termien käyttämiseen varoen. Emme kuitenkaan ole immuuneja terminologialle, joten meidän on aina pyrittävä tekemään täysin selväksi, mistä puhumme, olipa kyse ilmastopositiivisesta metsätaloudesta tai sellumme hiilijalanjäljestä. Emme voi olettaa kuulijoidemme ymmärtävän ammattikieltä, vaan meidän on viestittävä selkeästi ja johdonmukaisesti siitä, mitä saavutamme, mitkä ovat tavoitteemme ja miten vertaamme itseämme kilpailijoihin, jotta asiakkaamme ja muut sidosryhmät voivat luottaa valmistamiimme tuotteisiin ja niistä esittämiimme väitteisiin.
[1] Iso-Britannian hallituksen "Net Zero Strategy: Build Back Greener" -strategiassa pohditaan nettonollapäästöjä ja todetaan, että "tämän vuosisadan puoliväliin mennessä maailman on vähennettävä päästöjä mahdollisimman lähelle nollaa, jolloin jäljellä olevat päästöt imeytyvät luonnon hiilinieluihin, kuten metsiin, ja uusien teknologioiden, kuten hiilidioksidin talteenoton, avulla. Jos voimme saavuttaa tämän tavoitteen, maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt saadaan nollille. Ei ole kuitenkaan selvää, mikä tämä ”pieni jäljellä olevien päästöjen määrä” voisi olla tai missä toimitusketjun osassa päästöjä voitaisiin kompensoida.
[2] IPCC:n erikoisraportti (2018): Global Warming of 1.5 ºC [verkkosivu: https://www.ipcc.ch/sr15/ ]
[3] Science Based Targets -aloite: Net Zero Standard (katso esim. sivu 10) https://sciencebasedtargets.org/resources/files/Net-Zero-Standard.pdf
