UPM Forest Action -ohjelma on lajissaan toimialan ensimmäinen. Ohjelmassa otetaan kokonaisvaltainen, globaali näkemys metsätalouden vaikutuksiin ja keskitetään toimenpiteet viiteen avaintekijään: ilmasto, luonnon monimuotoisuus, vesi, maaperä ja yhteiskuntavastuu. Kunnianhimoisen ohjelman tavoitteena on maksimoida metsätalouden positiivinen vaikutus kaikilla ohjelman osa-alueilla vuosikymmenen loppuun mennessä.
UPM:n ympäristöasiantuntija Petri Heinonen toteaa, että biodiversiteetti on yksinkertaisesti välttämätöntä, mikäli haluamme ylläpitää tervettä kasvua metsissä. Kestävien ja monimuotoisten metsäekosysteemien suojeleminen tarjoaa vastuullisia vaihtoehtoja fossiilisille materiaaleille.
”UPM:llä on ollut oma biodiversiteettiohjelma vuodesta 1998”, Heinonen toteaa ja lisää, että ohjelma sai inspiraationsa vuoden 1992 Rion ympäristökokouksesta.
”Se oli aikanaan suuri paradigman muutos sen suhteen, mitä ihmiset ja yritykset ajattelivat ympäristöstä”, hän sanoo.
Tällä vuosisadalla UPM on ottanut päättäväisiä askelia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi – ja todennäköisesti merkittävin muutos tapahtui vuonna 2018, kun yhtiö otti käyttöön tavoitteen parantaa luonnon monimuotoisuutta (Net Positive Impact, NPI).
”Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että teemme kaikki mahdolliset toimet varmistaaksemme, että vaikutuksemme biodiversiteettiin on aina positiivinen”, Heinonen valottaa.
Avainasemassa ennallistaminen
UPM Forest Action -ohjelman käynnistämisen myötä UPM tarkastelee biodiversiteettihankkeita uudella tarmolla ja Suomessa käynnistetään muun muassa aivan uusia elinympäristön ennallistamishankkeita.
Yksi Forest Action -ohjelman alainen elinympäristön ennallistamishanke on noin viiden hehtaarin suoalue UPM:n Harvialan tilalla lähellä Janakkalaa. Se halutaan palauttaa alkuperäiseen tilaansa alueeksi, joka on puoliksi avosuota ja puoliksi korpea.
”Haluamme tällä hankkeella esitellä tapoja ylläpitää ja lisätä biodiversiteettiä, suojella vesialueita ja hillitä ilmastonmuutosta”, Heinonen tiivistää päätavoitteet.
Kosteikot tekevät paluun
Kyseinen projektitila on esimerkki suoekosysteemeistä, joissa pohjavesi on turvekerroksen rahkasammalkasvuston vuoksi lähellä pintakerrosta ja kasvit pidättävät veden alueella. Vesi hidastaa kasvien hajoamista, mutta ajan kuluessa hajoavasta biomassasta muodostuu turvetta.
”Aiemmin Suomessa ojitettiin yleisesti lisämaata maa- ja metsätaloudelle, ja turvetta käytettiin energianlähteenä”, Heinonen kertoo.
”Nyt käännetään niin sanotusti kelloa taaksepäin ja palautetaan projektialue alkuperäiseen tilaansa.
Yhteistyötä vihreämmän tulevaisuuden eteen
UPM Pulpilla on kumppanina hankkeessa saksalainen pehmopaperivalmistaja WEPA Group. Heinonen kertoo, että WEPA on UPM:lle pitkäaikainen, arvostettu asiakas, jolla on samanlaiset vihreät arvot – ja näin yhteistyö luonnon puolesta tuntui heti luontevalta.
”Olemme etsineet sopivaa yhteistyöprojektia jo jonkin aikaa ja nyt olemme löytäneet sen.”
Työ sisältää alueen nykyisten sammal- ja jäkälälajien inventoinnin sekä varsinaiset aktiiviset ennallistamistoimenpiteet alueen vedenpinnan nostamiseksi.
”Tammi-helmikuussa poistimme alueelta ylimääräiset puut ja täytimme 1970-luvulla tehdyt ojat”, Heinonen kertoo.
Vedenpinnan nousun myötä alueelle odotetaan palaavan suolle ominaisia kasvilajeja, kuten hilla ja kihokki. Pitkän ajan kuluessa suolle palannee myös harvinaisempia lajeja, kuten erilaisia sammalia ja saroja.
Puiden korjuu auttaa nostamaan vedenpintaa
Toistaiseksi toiminta on keskittynyt alueelle, jossa kasvaa pääosin mäntyä. Seuraavaksi vuorossa on alue samalla projektitilalla, jossa koivu ja kuusi ovat hallitsevia puulajeja.
”Kun kaikki puut on poistettu, aiomme enimmäkseen tarkkailla tilannetta, kun elinympäristö palauttaa alkuperäisen identiteettinsä. Tämä kestää vuosikymmeniä.”
Mutta miksi puista pitää päästä eroon? – Heinonen vastaa, että vedenpinnan nostaminen ei onnistu, mikäli alueen puut jäävät sijoilleen.
”Puut kuluttavat niin paljon vettä, että veden pinta ei koskaan saavuta haluttua korkeutta, jos me emme poista niitä.”
Ennallistamistyössä UPM:llä ja WEPA:lla on käytössään epätavallinen resurssi:
”Meillä on ojitusta edeltäviltä ajoilta vanhoja ilmakuvia, jotka näyttävät, millainen elinympäristö oli ennen.”
Pitkäjänteistä toimintaa
Petri Heinosen mukaan samantapaisia suoalueita on ympäri Suomea useita, joten ennallistamiskohteita riittää pitkälle tulevaisuuteen.
”Tästä hankkeesta saamamme lisätiedon avulla voimme tunnistaa enemmän kohteita elinympäristön ennallistamista varten ja saada aikaan paljon hyvää luonnon puolesta.
Teksti: Sami Anteroinen
