Etelä-Amerikan monipuoliset ekosysteemit vaihtelevat sademetsistä aavikoihin, vuoristo- ja kuivametsistä laidunmaihin, kosteikoista soihin ja aroista mangrovemetsiin. Mediahuomion keskipisteessä on kuitenkin alituisesti Amazonin sademetsä, joka peittää lähes kolmasosan maanosan pinta-alasta yhdeksän valtion alueella.
Viime vuosina metsäkato kiihtyi Brasiliassa noin 30 prosentilla, mikä on eniten vuosikymmeneen. Argentiinassa puolestaan on hävinnyt 2,8 miljoonaa hehtaaria luonnonmetsää viimeisen 12 vuoden aikana. Kaava toistuu vastaavana ympäri Etelä-Amerikkaa, mutta Uruguaysta on tullut poikkeus sääntöön.
Metsätaloudesta avain ratkaisuun
Uruguayn 176,215 neliökilometrin pinta-alasta valtaosa, noin 95 prosenttia, kuuluu lauhkean aron kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maisema on enimmäkseen tasaista preeriaa, jossa puita ja korkeuseroja on vain harvakseltaan. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat 1 000 ja 1 500 millimetrin välillä.
”Tällaisia maita käytettiin lähes yksinomaan nauta- ja lammaskarjan laitumina useiden sukupolvien ajan. Vielä 1980-luvulla metsätalous oli Uruguayssa hyvin marginaalista. Tähän tuli muutos, kun hallitus ja kaikki puolueet sitoutuivat metsätaloutta, teollista kehitystä ja kotoperäisten metsien suojelua edistävään viitekehykseen tarkoituksenaan monipuolistaa maankäyttöä”, kertoo Diego Mora, Uruguayn metsänomistajien järjestön SPF:n (Sociedad de Productores Forestales) puheenjohtaja.
Maa hyväksyi metsätaloutta koskevan lain (Ley Forestal 15939) vuonna 1987. Reilu kolmekymmentä vuotta myöhemmin metsätalous kattaa 3,5 prosenttia Uruguayn bruttokansantuotteesta (joka oli 56 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2019) ja tuo maalle SPF:n mukaan noin kahden miljardin Yhdysvaltain dollarin vientitulot. Ennen metsätalouslain hyväksymistä istutetun metsän pinta-ala oli yhteensä vain noin 50 000 hehtaaria, kun tänä päivänä plantaasimetsät peittävät jo miljoona hehtaaria eli noin kuusi prosenttia Uruguayn pinta-alasta.
”Lisäksi maan pinta-alasta viisi prosenttia on metsätalouslailla suojeltuja, jokivarsissa kasvavia luonnonmetsiä”, sanoo Mora.
Uruguay on yksi Etelä-Amerikan harvoista maista, joiden luonnonmetsien pinta-ala on kasvanut: 1990-luvulla niiden pinta-ala oli 660 000 hehtaaria, kun ne nykyään peittävät jo yli 850 000 hehtaaria.
Miten metsätalous on voinut menestyä näin hyvin suhteellisen lyhyessä ajassa? ”Uruguaylla oli 1980-luvulla käytössään erittäin kehittynyt, koko valtion alueen kattava kartoitusjärjestelmä. Sen avulla pystyttiin tunnistamaan alueet, joista ei ollut juuri hyötyä perinteisen maankäytön tarkoituksiin, mutta joiden maaperä soveltui hyvin metsätalouteen”, sanoo UPM:n Uruguayn puuviljelmien teknisestä kehityksestä ja suunnittelusta vastaava päällikkö Ricardo Methol.
Metsätalouslain nojalla käynnistettiin uraauurtava maankäytön ohjelma, jossa istutettiin 80‑prosenttisesti eukalyptuksesta ja 20-prosenttisesti männystä koostuvia metsiä sellun ja puuteollisuuden raaka-aineiksi. Uruguayn olosuhteissa mänty ja eukalyptus ovat parhaiten sopeutuvat ja tuottavat puulajikkeet.
”UPM on panostanut mittavasti eukalyptuslajien geneettisen jalostuksen tutkimiseen. Tarkoituksena on selvittää, miten puu saadaan kasvamaan tehokkaammin, jotta käytetty pinta-ala tuottaa mahdollisimman paljon puuta. Näin edistetään sekä toiminnan taloudellisuutta että ympäristöystävällisyyttä”, Methol kertoo.
Metsät hillitsevät ilmastonmuutosta
Selluteollisuus käynnistyi vähitellen, sillä raaka-aineeksi tarvittiin täysikasvuista metsää. Uruguayn ensimmäinen sellutehdas oli UPM:n Fray Bentosin tehdas, joka vihittiin käyttöön vuonna 2007. Maan toinen sellutehdas perustettiin vuonna 2014. Kolmas sellutehdas, UPM:n Paso de los Torosin tehdas, aloitti selluntuotannon huhtikuussa 2023. Kasvuinvestoinnin myötä UPM ja sen alihankkijat luovat Uruguayhin 4 000 uutta työpaikkaa metsäteollisuuden arvoketjussa ja lisäksi noin 6 000 välillistä työpaikkaa. Investoinnin arvioidaan kasvattavan Uruguayn bruttokansantuotetta noin kahdella prosentilla.
Plantaasimetsät ovat kääntäneet maaseudun työttömyyslukemat laskuun sekä parantaneet maan keskiosissa asuvan väestön työoloja ja taloudellista tilannetta. Tällä hetkellä metsätalous työllistää Uruguayssa 25 000 ihmistä, ja puolet taimitarhojen työntekijöistä on naisia.
Diego Moran mukaan maan metsätalouden alkuvaiheeseen liittyneet kiistat ovat rauhoittuneet faktojen osoitettua metsätalouden hyödyt. Alussa puuviljelmien istuttaminen kirvoitti soraääniä, koska puiden kasvattamisen uskottiin kuluttavan suuria määriä vettä. Puuviljelmät eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet veden saantiin liittyviä ongelmia. Itse asiassa ne ovat auttaneet vähentämään Uruguaylle tyypillisten rankkasateiden aiheuttamaa maaperän eroosiota.
Istutetut metsät tasapainottavat Uruguayn tärkeimpiin teollisuudenaloihin kuuluvan karjatalouden hiilidioksidipäästöjä. Ne myös muodostavat valtavan hiilivaraston. Lisäksi yli 80 prosenttia metsätaloustoiminnasta on FSC™- tai PEFC -sertifioitua, mikä osoittaa, että joskus asioiden tekeminen toisin näyttää oikean tien eteenpäin.
Text: Lucia Burbano
